Tiedätkö voittajat tulevaisuuden säätösähkömarkkinoilla?

Kaikille sähkökäyttäjille hyvin toimivat sähkömarkkinat ovat keskeistä liiketoimintojen kustannustehokkuuden kannalta. Kun yritys ostaa sähkönsä markkinoilta, markkinahinnalla ja yhteisillä pelisäännöillä, on perusasioiden oltava kunnossa.

Kilpailulliset olosuhteet, markkinoiden läpinäkyvyys, pörssituotteiden hyvä likviditeetti ja tehokas markkinavalvonta ovat markkinoiden perusarvoja. Näiden hyvien markkina-arvojen olisi ohjattava toimintaa niin pörssien operoimilla spot-markkinoilla kuin kantaverkkoyhtiöiden (TSO:t) hallitsemilla säätösähkömarkkinoillakin.

Käsittelen tässä blogissa kantaverkkoyhtiöiden tasehallintaan toivomia muutoksia. Pohdinnan alaisena ovat seuraavat kolme rakenteellista muutosehdotusta.

  1. Yksihintajärjestelmä sähkön tuotannolle
  2. Yksi yhteinen tase sähkön tuotannolle ja kulutukselle
  3. Tunnista 15 minuuttiin lyhenevä tasejakso

Lisää kauniita, mutta niin kalliita ajatuksia eli TSO:iden näkemys säätösähkömarkkinoiden tulevaisuudesta Full Cost Balancing -mallista, löytyy täältä.

Yksihintajärjestelmä säätösähkömarkkinoille – jo oli aikakin!

Nykyistä yksihintajärjestelmää laajennetaan sähkön tuotannon puolelle. Vaikuttaa siltä, että kymmenien vuosien odottelun jälkeen TSO:t viimein uskovat myös sähköntuottajien pystyvän toimimaan sähköjärjestelmää tukevasti, markkinaehtoisesti. Lieneekö kyse Hollannin sähkömarkkinoiden positiivisesta esimerkistä vai realiteettien tunnustamisesta säätämättömän tuotannon määrän kasvaessa markkinoilla.

Ehdotus on askel oikeaan suuntaan, uskoisin.

Tuotannon ja kulutuksen yhteinen tase on matka historiaan

Tällä yksittäisellä muutoksella pohjoismaiset sähkömarkkinat muuttuvat enemmän kuin moni meistä arvaakaan.

Nykyisin sähkön tuottajat ja käyttäjät erikseen tekevät toimenpiteitään markkinahintaa vastaan spot-, intraday- ja säätösähkömarkkinoilla. Markkinahinnat ohjaavat osapuolten toimintaa. Yhden taseen paluun myötä voimme tehdä aikamatkan historiaan, aina vuosituhannen vaihteeseen Pohjoismailla sähkömarkkinalla, tai Keski-Euroopan nykyhetkeen.

Viitaten historiatietoihin, uskon tulevan sähkömarkkinarakenteen kehittyvän jokseenkin seuraavasti. Suuret sähkön tuottajat pienentävät nettokokoaan markkinoilla tarjoamalla hyvillä ehdoilla sähkön käyttäjille mahdollisuutta olla osana heidän portfoliotaan. Tarjottuun kokonaispalveluun tulee kuulumaan kaikki taseen hoidosta hintajoustoon ja joustavista vakuusehdoista hintasuojaustuotteisiin. Nämä tarjoukset ovat niin hyviä, että harva niistä voi kieltäytyä.

Kun kaupankäynti ja taseenhoito hoidetaan jatkossa sähkön tuottajien omissa portfolioissa, ei sähkömarkkinaa tarvita kuten tänään. Sähkömarkkinasta tulee vain osa tuottajan portfolion kokonaisoptimointia. Sen merkitys, likviditeetti ja luotettavuus heikkenevät. Suurin hyöty tulevaisuuden eurooppalaisesta sähkömarkkinasta on silloin, kun tarvitaan hinta-aluerajat ylittävää sähkön hankintaa.

Ilmaisia lounaita ei kuitenkaan ole, kun tehottomampi markkina hyödyttää usein vain toista markkinaosapuolta. Pelkään pahoin sähkön ostajien jäävän tässä häviäjien leiriin.

Rahat uudesta 15 minuutin tasejaksosta valuvat vesivoimatuottajille tai pörsseille

Tämä erityisesti Keski-Euroopan ongelmia ratkaiseva tasejakson pituus on tulossa myös Pohjoismaihin. Ymmärrettävästi myös TSO:t toivovat tämän tulevan voimaan niin pian kuin mahdollista. Kyse TSO:ille on siitä, että niiden vastuuaika taseen ylläpidosta lyhenee hallinnollisin päätöksin tunnista 15 minuuttiin. TSO:iden vastuut ja riskit pienenevät, mutta liiketoiminnan kohtuullinen tuotto pysyy korkealla tasolla.

Sähkön ostajille muutos lyhempään tasejaksoon ei ole aivan yhtä yksinkertainen tai edullinen.

Jos yritys ostaa tarvitsemansa sähkön pörssistä tunneittain, kuten pörssit myyvät sen, niin se täytyy myöhemmin pilkkoa neljään 15 minuutin tasejaksoon. Yhdellä ostolla markkinoilta käyttäjät eivät saa kuntoon sähkötasettaan, ja heidän kustannuksensa tulevat kasvamaan. Tähän tasemalliin sopii hyvin pörssien operoima intra-day–markkina, kohtuullista korvausta vastaan. Sähkön käyttäjiä ei tässä paljoa lohduta se, että TSO:t omistavat rikastuvan pörssin.

Yrityksillä on toki toinenkin vaihtoehto. Sähkön ostajana siirryt osaksi isompaa sähkötasetta, tuottajien, jossa on olemassa nopeaa joustokykyä eli vesivoimaa. Tässä toimintamallissa siirrymme Pohjoismaisittain takaisin 2000-luvun vaihteeseen, jossa suurilla tuottajilla oli omissa taseissaan myös suurimmat käyttäjät. Miten käykään markkinoiden tehokkuuden, läpinäkyvyyden, pörssin markkinaosuuden ja likviditeetin?

Sähkön ostajien leirissä taidetaan jäädä tässäkin asiassa häviäjien puolelle.

Voittajiksi päätyvät valtio-omisteiset vesivoimatuottajat ja kantaverkkoyhtiöt

Säätösähkömarkkinoiden tulevaisuus ei siis näytä hyvältä sähkön käyttäjille. Suurten vesivoimatuottajien asema paranee merkittävästi, mutta muut markkinaosapuolet joutuvat sopeutumaan uusiin kustannuksiin ja heikompaan markkinaan. Monopolit määräävät yhä enemmän markkinapelisäännöistä ja hintakatoista, vaikka niillä ei ole markkinariskiä vaan vakaa tuotto. Laskun maksajaa ei lohduta eikä kilpailukykyä kohenna se, että suurimmat tuottajat ja kantaverkkoyhtiöt pohjoismaissa ovat valtio-omisteisia yhtiötä.

Pasi Kuokkanen
Toimitusjohtaja
Suomen Sähkönkäyttäjät ry



Jäseneksi Suomen sähkönkäyttäjät ry:hyn?