Suomi avasi Euroopan ensimmäisten maiden joukossa sähkön tukkumarkkinat kilpailulle jo 1.11.1995. EU:ssa ensimmäinen sähkömarkkinadirektiivi astui voimaan vuonna 1997, ja sen tavoitteena oli erottaa sähkön tuotanto, siirto ja myynti toisistaan sekä mahdollistaa rajat ylittävä kilpailu. Nykyisin sähkön tuotanto ja myynti ovat kilpailun alaista liiketoimintaa, kun taas sähkön siirto on luvanvaraista ja paikallisen viranomaisen valvomaa alueellista monopolitoimintaa.
EU:n energialainsäädäntöä on vahvistettu myöhemmin useilla energiapaketeilla, jotka ovat syventäneet markkinoiden yhdentymistä, kannustaneet siirtoyhteysinvestointeihin jäsenvaltioiden välille ja vahvistaneet kuluttajien asemaa. Euroopassa sähkömarkkinoiden kehittyminen etenee pääasiassa markkinakytkennän, rajasiirtojen ja yhteisten sääntöjen avulla. Viimeisin vuonna 2024 julkaistu EU:n sähkömarkkinauudistus vahvistaa kuluttajansuojaa, tehostaa markkinavalvontaa sekä selkeyttää kapasiteettimekanismien sääntöjä. Uudistuksen tavoitteena on turvata sähkön ja energian toimitusvarmuutta sekä erityisesti tukea EU:n ilmasto- ja energiapolitiikan tavoitteita.
EU:n sähkömarkkinakehitys on hyvin viranomais- ja järjestelmälähtöistä. Markkinaosapuolilla, ostajilla ja myyjillä, on markkinoiden kehittämiselle omia tarpeita. Kuvaamme alla sähkönkäyttäjien yleisiä markkinakehitystavoitteita perustana talouden kasvun parantamiselle Suomessa.
Sähkön tuotanto
Sähkön riittävyys kaikissa olosuhteissa on Suomen kilpailukyvyn ja huoltovarmuuden perusta. Tuotannon kehityksessä tavoitellaan kustannustehokkuutta, riittävää kapasiteettia ja monipuolista tuotantorakennetta, jotka turvaavat toimitusvarmuuden myös tuulettomina aikoina.
Korkeat vuorokausimarkkinan hintapiikit ovat ongelma. Sähkön ei tulisi missään olosuhteessa olla hinnoiltaan luksustuote, vaan perushyödyke, joka mahdollistaa teollisuuden ja palveluiden kasvun sekä sähköistymisen edistymisen Suomessa
Sähkömarkkinat ja pörssit
Sähkön hinnanmuodostuksen tulee olla avointa ja läpinäkyvää, ja eri markkinoilla on oltava riittävästi kilpailua ja likviditeettiä. Ostajilla täytyy olla mahdollisuuksia solmia kohtuuhintaisia pitkäaikaisia sopimuksia ja hyödyntää toimivia riskienhallinnan tuotteita. Eri markkinoiden läpinäkyvät hinnoittelumekanismit ja tutkijoille avoin markkinadata vahvistaisivat ostajien luottamusta kilpailun toimivuuteen ja hintojen oikeellisuuteen.
Tasesähkön muodostaa yhä merkittävämmän osan sähkön kokonaiskustannuksista. Sen hinnoittelun tulisi olla tarjousperustaista, kustannustehokasta ja reaaliaikaista pohjoismaisilla markkinoilla.
Sähkön ostajien huoli hintasuojauksissa on Suomen alueeseen kohdistuva EPAD, jonka markkina ei ole riittävän likvidi. Tämän tuotteen osalta olisi yhä kehitettävää. Valitettavasti yksikään Suomen viranomainen ei koe kyseisen tuotteen luotettavuuden kuuluvan vastuulleen sillä tavoin, että likviditeettiongelmasta ja tuotteen luotettavuudesta voitaisiin Suomessa rakentavasti keskustella.
Sähkön siirtoliiketoiminta
Siirtoverkko on sähkömarkkinoiden selkäranka, jonka toimivuus ja kustannustaso vaikuttavat suoraan Suomen kilpailukykyyn. Kantaverkosta ei saa tulla kasvun pullonkaulaa, kuten se on vuosina 2025–2026 Etelä-Suomessa. Liittymisen verkkoon on oltava sujuvaa ja ennakoitavaa. Kantaverkkoyhtiön ja muiden siirtoyhtiöiden tuottotasojen on tulevaisuudessa oltava maltillisia eli merkittävästi kilpailun alaisten liiketoimintojen tuottoja alempia. Sähkön käyttäjän kannalta on tärkeää, että viranomaisilla on oikeat resurssit suunnitella verkkoyhtiöiden todellisiin kustannuksiin perustuva tuottomalli sekä valvoa sitä.