Päästökauppa

Päästökaupalla erittäin merkittävä vaikutus Pohjoismaisiin sähkömarkkinoihin

EU:n laajuinen päästökauppajärjestelmä käynnistyi vuoden 2005 alusta. Päästökauppajärjestelmän päätavoite oli hinnoitella hiilidioksidipäästöt siten, että EU:n sopimat päästövähenemät ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi saavutetaan kustannustehokkaasti. Tämän tehtävän lisäksi viime vuosina päästöoikeuden hintaa on poliittisin päätöksin manipuloitu ylöspäin, jotta uusiutuvia sähköntuotantomuotoihin investoitaisiin enemmän.

Sähkömarkkinoilla olevasta sähkön tuotantokapasiteetista päästökaupan piirissä ovat hiilidioksipäästöjä aiheuttavat fossiilisiin polttoaineisiin perustuvat.

Sähkömarkkinalla hiililauhdetuottajan tulee huomioida päästöoikeuden tuoma kustannus tuotantonsa tarjonnassa markkinalle. Teoriassa yhden MWh hiililauhdetuotannossa syntyy n. 0,85 tonnin hiilidioksidipäästö. Täten siis hiililauhteen muuttuvien kustannusten päälle tulee lisätä 0,85 x yhden päästöoikeuden hinta. Vaihtoehtoisesti hiililauhdetuottaja voi jättää sähkön tuottamatta ja myydä näin käyttämättä jääneet päästöoikeudet markkinoille.

Huomioitaessa päästökaupan vaikutus muuttuu sähkön marginaalihinnoittelurakenne merkittävästi.

sahkonhinta_1_suomen_elfi

Marginaalihinnoittelusta johtuen päästöoikeuden tuoma vaihtoehtoishinta hiililauhteelle määrittää usein sähkön hinnan Nord Poolissa. Sähkön hinta on päästöoikeuden tuomaa vaikutusta korkeampi riippumatta siitä onko sähkön tuotannossa syntynyt hiilidioksidipäästöjä vai ei. Toisin sanoen kaikki sähkö hinnoitellaan kuin päästöjä aiheuttava tuotanto.

Tästä mekanismista hyötyvät erityisesti hiilidioksidipäästötön sähköntuotanto eli lähinnä vesi-, tuuli- ja ydinvoimatuotanto. Päästökaupan tuomaa lisätuloa näille tuottajille kutsutaan ns. windfall -voitoksi.