Sähkömarkkinat vapautettiin kilpailulle -90 luvulla Pohjoismaissa. Markkinoiden deregulaatiolla sähkön siirto, tuotanto ja myynti on eriytetty toisistaan. Periaatteessa sähkön tuotanto ja myynti ovat vapaasti kilpaillut, kun taas sähkön siirto on luvanvaraista ja Energiamarkkinaviraston valvomaa alueellista monopolitoimintaa.

Sähkön tuotantomarkkinat eivät kuitenkaan toimi täysin markkinaehtoisesti, vaan niitä säädellään lainsäädännön ja viranomaisten toimesta mm. ympäristösyistä. Sääntely ja tarjonnan rajoittaminen on käytännössä johtanut tilanteeseen, jossa teknis-taloudellisista lähtökohdista perusteltuja kaupallisia sähkön tuotantoinvestointeja ei ole saatu toteutettua sähkön kysynnän kasvun ja vanhojen markkinalta poistuvien tuotantolaitosten korvaamistarpeen edellyttämässä tahdissa. Tarjonnan niukkuus on myös voimistanut nykyisten sähköntuottajien hinnoitteluvoimaa sähkömarkkinalla vähäisen kilpailun johdosta.

Lisäksi on hyvä huomioida, että sähkön tuotantolaitosinvestoinnit ovat pääomavaltaisia, kymmenien vuosien päähän ulottuvia pitkäaikaisia investointeja. Markkinoiden toimivuudella, lainsäädännöllä, pelisääntöjen pitkäjänteisyydellä ja ennustettavuudella on täten keskeinen rooli tuotantolaitosinvestointeja suunniteltaessa kaupalliselta pohjalta.

Sähkön myynnissä tukkutasolla kilpailu toimii varsin hyvin. Sähkökaupan toteutuessa määrämuotoisena julkisella sähköpörssissä, sähkön myynnin roolia voisi verrata osakevälitykseen arvopaperipörsseissä. Varsinaisen hintatason määrittävät markkinat, myyjän toimiessa välittäjänä loppuasiakkaalle.